maanantai 24. helmikuuta 2014

Se tyttö


Minä olen se tyttö, joka ensimmäisenä päivänä
istui väliinne ruokalassa
koitin olla rohkea, jotain muuta kuin pelkkä minä
et sinä kai edes muista
miten katseesi oli täynnä ivaa ja inhoa
ja siitä päivästä lähtien
en pysty pidellä kahvikuppia kädessä
kun pelon ja häpeän tuoma tärinä
paiskaa sen kumminkin sirpaleiksi seinään
ja lattialle leviää musta lammikko kipua
ja te katsotte minua niinkuin olisin
huonompi ja velvoitettu säälittäväksi
minä olen se tyttö, joka jokaisena päivänä
lukee portaikossa yksin kirjaansa ja toivoo
ettei kukaan enää katsoisi, sillä minä olen
aina se häväisty tyttö
joka on sotkenut itsensä ja kirjojensa sivut mustalla
suttuiset viivat päällekkäin kaltereina
joiden läpi työnnätte puhtaita käsiä
miksi tahdotte vaivautua enää
ei kukaan teistä halua olla niinkuin minä

11 kommenttia: