sunnuntai 17. elokuuta 2014

Ja toivon, ettet sinä lue tätä


Vuodatin piilossa kyyneleitä, ajatellen
että mitäköhän
sinä teet nyt

Ja oikeasti, minä olen tehnyt sitä jo satoja kertoja
en vain tohdi kertoa sitä kenellekään
sillä kukaan ei käsittäisi sitä
mitenkään muuten kuin väärin

En minä ikävöi sinua niin kuin haluaisin
olla kytköksissä sinuun
haluaisin vain tietää
oletko elossa
tai hengitätkö jo vähän vapaammin

Sinun jälkeesi jäi syvä tietämättömyys
ja minä pelkään sitä vieläkin

sitä, mitä menin tekemään sinulle
ja samaan aikaan itselleni

2 kommenttia:

  1. Sain kylmiä väreitä tästä, miten tutulle tää kuulostikaan. Huh, oot käsittämättömän taitava. ♥

    VastaaPoista