lauantai 9. tammikuuta 2016

Tyhjästä ilmestyneitä jälkiä

Menin tietoisesti epäonnistumaan yleisön ja Jumalan eteen, kävelin pois pää pystyssä
Olen ravannut lääkärissä, nukkunut pää äidin sylissä odotushuoneessa
Tummat silmänaluset alkavat näyttää kauniilta, kun niitä katselee kuukauden päivät
Jouluvalojen pitäisi olla "koko vuoden valot"
Ikävöin tuulen tempoilemia hameen helmoja
Ylitin ala-asteesta asti vallinneen pelon
Hämmennyn joka kerta vilpittömästä ilahduksestasi koulun käytävillä törmätessämme
Siitä on vuosi, Luojan kiitos




























Heitit juomasi lauteiden väliin ja rakastuin huolettomuuteen
Kaksi ujoa poikaa katsoivat minua kuin kaunista tappajaa
Ajatus sinusta on houkutteleva täysin eri tasolla kuin ennen
Myönsin pelkääväni ja yhden katse oli koko illan täynnä hymyä ja huolta
Minua on kutsuttu aikuiseksi useammin kuin koskaan (aivan liian usein)
Haluan hemmotella itseäni roskaruualla ja kauniilla alusvaatteilla
En ole pessyt hiuksiani päiviin ja näytän hyvältä
Isoveljen halaus elämäni kipeimmän toimenpiteen jälkeen tuntui äärimmäisen lohdulliselta



































Pimeässä on hahmoja, joita en pelkää enää
Rakastuin aitoon hymyyn prinsessakuvassani
Taivas on ollut lukemattomina aamuina epätodellisen näköinen
Olen ollut opettajan valinta pelkän katsekontaktin kautta
Olit kuin pikkupoika uuden lelun lumoissa suurine silminesi
Kaipaan jo nyt kiusallisesti toisiaan muistuttavia asujamme
Kyyneleisiin tarinoihisi samastuin ärtymykseen asti
Ikävöin yksinäisiä aarteenetsintäretkiä



























Minä yritän värittää elämästäni kauniin

6 kommenttia: