Olet kai sinäkin huomannut, kuinka räpyttelen ripsiäni hiljaisuudessamme
viikkokausia olen koittanut uskotella itselleni, että siellä minua ei itketä
pakko tässä on olla jokin muu syy
Halu nostaa jalat tuolille ja käpertyä omaksi itsekseni on raastava
mutta tiedäthän sinä, miten ensimmäistä kertaa istut nojatuoliisi
etkä valitse vieressä lepäävää sohvaa seuraavillakaan kerroilla
Jos tarjoaisit kahvia, minä kieltäytyisin tahtomattani
sillä tasolla on suhteemme luontevuus
miten minä olen vieläkin tien alussa, vaikka aikaa on kulunut loputtomasti
Ja kuinka sanasi saavatkaan minut vihaamaan itseäni
enemmän kuin koskaan, haluan oikeasti repiä minuuteni palasiksi
porraskäytävässä, kyynelsilmäisenä pelkään vastaantulevia naapureitasi
Ihana tämä. <3
VastaaPoistaKiitos paljon <3
Poista