Sinun ei koskaan pitänyt saada tietää

Kävelen. Istun. Odotan. Hengitän. 

Kätesi koskettimilla

et tunnu edes huomaavan minua

tuoksut vaniljalta, hymyilet utuisesti ja minä vain

asettaudun viereesi kaikessa pienuudessani

Etuoikealla peili, josta näen itseni kehyksiä hipoen

ja kuinka tahtoisinkaan paiskata sen kasvot vasten lattiaa

ja tuolissasi sinä ja vieno, odottava hymysi

keuhkoni ovat rohisten hajota liitoksistaan, kun vedän henkeä

Vaimeaa kaikua pääni sisällä

kädet etsivät kuumeisesti paikkaansa, löytämättä sitä ikinä

avaat torahampaisen kitasi ja tiedän jo hajoavani

kyyneleiden kirvotessa silmiin painun lattian läpi polvea myöten

"Tehdään se yhdessä", sinä sanot ja polte kasvoillani on sietämätön

unohdan, kuinka hengitetään ja

mieleni tekee repiä hiukset päänahkoineen irti

katsotte vain hiljaa ja silmistänne huokuu peitetty järkytys

Ulos astuessa annan kuluneen vartin aikana yltyneen sateen

valua päälleni niin kuin huonoissa elokuvissa

ja autoon lukittautuessani

kyyneljuovat poskillani ovat kuumia ja vapaita