keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Pimeys



Huone on pimeä ja minua pelottaa. Pelkään pimeää, pelkään sitä, etten näe kavojasi. Sinä olet vain musta hahmo, niin suuri ja niin pelottava. Istut minun vieressäni, tilaan välissämme mahtuisi kuiskaus.
Kosketat minua niin hiljaa, etten tunne sinua. Se tuntuu pahalta, minä pelkään sitä. Sormenpääsi hädin tuskin hipovat minua. Ja silti äkkiä tuntuu, kuin ne kaivautuisivat ihoni alle ja repisivät punaisen lihani kappaleiksi. Kuin vuotaisin verta, joka on vain sinulle näkymätöntä.
Puhut niin kovaa, että haluan tukkia korvani. Haluan menettää kykyni kuulla, haluan menettää kaiken sen, mikä pitää minut kahlittuna sinuun. Sanat, joita lausut kuulostavat niin vääriltä korviini.
Minä värisen kun kosketat minua, kun puhut minulle. Minun on paha olla, minua itkettää ja pelottaa.
"Lopeta", kuiskaukseni on niin hiljainen, että sinun olisi mahdotonta kuulla sitä. Koskaan et saa tietää, sillä minä en kerro sinulle.
On niin pimeää.
Pimeys nielee minut, tai ehkä se oletkin sinä. Ehkä sinä oletkin Pimeys, tai olette yhtä. Sinä olet yhä lähempänä, ja niin on myös pimeys.
Suutelet minua hyvästiksi, maistut myrkyltä. Maistut ihanalta, makusi täyteläisyys on petollista. Sinun kyntesi raapivat minut rikki, kun pidät minusta kiinni. Kuorit epäluulot pois minusta, saat minut uskomaan kaikkiin niihin valheisiin, jotka tulet lausumaan.
Sinä nouset ja lähdet, mutta pimeys jää.
Se ei ikinä jätä minua.

2 kommenttia:

  1. <3 lisää lisäää <3 niin hyviä tekstejä et tulee kylmät väreet lukies :>

    VastaaPoista