perjantai 4. huhtikuuta 2014

Little star


Silloin halusin kasvaa pidemmäksi, katsoa teitä alaspäin
minä olen aina se pieni tyttö, askeleet haparoiden
ihan pieniä askelmia ylös päin, sentti sentiltä
ja yhdelle portaalle saatan pysähtyä
ihailla vain hetken maailman kauneutta, pysähtynyttä täydellisyyttä
ja on niin merkityksellistä
istua vaan siinä ne hetket, joiden aikana olisin voinut paisua
hetki paikallaan tutkia omaa epätäydellisyyttään
se on se, mikä oikeasti kasvattaa
maailman kauneus on niin korkealla käsinkosketeltavaa
minä ja taivas, vierekkäin, sormenpäät toisiaan hipoen
ja minä istun siellä, korkealla, läpi yön pimeyden
kiipeämisestä turrat pienet jalkapohjat tuntoaan takaisin hapuillen
olisi voinut olla helpompaa
katsomatta alas, päästää irti, pudota
mutta minä tiedän nyt, mitä minä olen
enkä pelkää edes pimeää
tähdet ympärillä himmeää valoaan luoden
minä pidän kiinni niistä ja ne minusta, tiukasti
hymyilen, se hetki voisi kestää ikuisuuden
enkä halua enää pakoon mitään

4 kommenttia:

  1. sä kirjoitat ihan mielettömän hyvin♥;_;

    VastaaPoista
  2. Löysin tästä tekstistä tien paikkaan, jonka olemassaolon olin unohtanut lähes kokonaan. Kiitos. Oot upea. ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. apua niin ihana kommentti, kiitos iina ihan älyttömästi, säkin oot upea ♥

      Poista