tiistai 14. huhtikuuta 2015

Yhtenä päivänä


Olen tuntenut itseni liian suureksi
maailmankaikkeuden täyttäväksi ylijäämäksi
sekundaa yli äyräiden
ja silti niin pieneksi
vaatimusten vastaanottajaksi, silmätikuksi
tarkkailtu jälkeenjäänyt liian suuressa joukossa
epäsiistiksi, ajatukset ja seuraamukset ympäri taloa
liimattuina kattoon ja kaatuneina pinoista rikkinäisiksi yksilöiksi
kykenemättömäksi, kun sanat puuroutuvat korvissa ja
sinun hymyysi vastaaminen tuntuu petolliselta, niin kuin 
minussa asustaisi paholainen
pelokkaaksi tyhjän päällä ja puhkikuluttamillanne urilla
eksyksissä haarautuvilla poluilla ja avarissa saleissa
turhaksi, sillä sinä et puhu enää
sinä et ikävöi tai tarvitse mitään ja minä tarvitsen kaiken
epäonnistuneeksi ollessani tietämätön ja kykenemätön
vastaamaan sinulle niin kuin olisin normaali
kylmäksi, kun koitan kaikkeni, että teidän olisi hyvä olla
vaikka minä olenkin ainainen ilonpilaaja, pelkuri, vätys
elottomaksi auton alle ajamisen tuntuessa jännittävältä
mustat sukat jalassa ja kaikille annetaan rukkaset
ei-toivotuksi, näenhän minä
miten te katsotte

2 kommenttia: