lauantai 23. tammikuuta 2016

Neulasia jalkapohjissa


Siihen puuttomaan risteykseen, johon yön edellä kasvaa metsä
saatan joskus tulla hakemaan sinua ulos
eksytään tuntemattomille maille

Maailmani on kasvanut umpeen, viidakoksi
latvattomia puita ja myrkyn värisiä kehäkukkia
kävelläänkö suolla yhdessä, tukehdutaan mielenmaisemaan

Öisin katonrajassa muovisia tähtiä
ja tolppaa kiertävät tulikärpäset, suojelijat pimeällä
ja silti minua pelottaa niin

4 kommenttia: