Asun joka toinen päivä jonkun toisen nahkoissa
sellaisen tytön, joka hymyilee itselleen, opettelee ymmärtämään
ja seuraavana päivänä taas palaan niihin nahkoihin,
joiden tilalle piti luoda uudet vuosikymmen sitten
toisinaan minusta tuntuu
etten osaa mitään muuta kuin jäädä kyhjöttämään omaan surkeuteeni
mutta ennen minusta tuntui siltä aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti