tiistai 8. huhtikuuta 2014

We used to be something


Ilmestyt tyhjästä viikkojen jälkeen
ihan niinkuin mitään ei olisi tapahtunut, puhut huolettomasti
sanasi ovat keveitä, ja silti niillä on minulle painava merkitys
niin raskas, etten pysty kannatella sitä
puheeni on hiljaista, pakotettua, ohut kärsivä kuiskaus
muutama sana sinun tyhjiin hengähdystaukoihisi
ja niiden jälkeen romahdan taas sanojesi alle
kuuntelen kuurona puhettasi

Olet taas poissa
en tiedä kuinka pitkään ja silti tiedän
että se on liian pitkään
en halua puhua sinulle
sillä sinä et enää välitä

2 kommenttia:

  1. Eheii ollu eka kerta ku itkin sun blogin takia. Sun teksteihin on ihan liian helppo samaistua ja oot vielä kauniskin ja se sattuu itteääkii ku aattelee, että osa sun teksteistä (tai vissiin kaikki) perustuu omakohtasiin kokemuksiin/tunteisiin. Samalla tulee niitä omia kokemuksia/tunteita takasin mieleen ja sitte alkaa välillä itkettää ihan kunnolla ja sille ei voi sitten enää mitään kun se itku tulee. Mä kyllä rakastan tätä sun blogia ihan kybällä, ja esim. se sun tärkeintä- postaus sai hymyn huulille ku sit aloin kelaamaa että mikä mut tekee onnelliseksi. Tästä blogista saa voimaa jatkaa, joten älä lopeta ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo, kaikki mun tekstit perustuu mun omaan elämään jollain lailla. :> joskus on hyvä itkeä kaikki tunteet ulos, mulla on nyt kyyneleet silmissä kun luen tätä sun ihanaa kommenttia ♥ oikeesti, en pysty kertomaan miten paljon sun sanat merkkaa mulle. must on ihan käsittämättömän ihanaa, että joku voi saada mun teksteistä noin paljon tunteita irti. tää on yks syy, miks rakastan kirjottamista, toivottavasti pystyn antaa sulle jatkossakin voimaa, en lopeta <3

      Poista