Minä kääriydyn epävarmuuteeni
ja jätän sanomatta ne asiat, joista sinä pitäisit
koska et taitaisi pitää sittenkään
käsistä katoaa tunto sinun vieressäsi
unohdan, miten niitä käytetään
peilistä katsoo kädetön, muotopuoli
verta valuen ne katosivat matkalla kotiin enkä jaksanut
jäädä etsimään, kun ne tekevät kuitenkin aina vain pahaa
minä en halunnut olla tällainen ja sinä
voisitko vain kiltisti
olla se varjo takanani, sormi liipasimella
kivääri käsien jättämissä kuopissa
sinähän ne veit tällä kertaa
kykeneväisyyden mihinkään
järkevään
ajattele itseäsi ja anna olla sen
mihin olet aikeissa kajota luvan kanssa
se sairaus ei ole sinulle luotua
apua, niin upeeta tekstiä! puhuttelevaa ja uskomattoman upeeta..
VastaaPoistakiitos niin paljon ♥
Poista