keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Sinuun vain sattuisi


Ikävä häntä
tai oikeastaan sitä, miten tunsin itseni
ääni ei tärissyt, kun sanoin "rakastan sinua"
enkä tiedä, osaanko enää koskaan rakastaa
tämä päivä on vain varjo eilisestä
viimeiseen pisteeseen vältelty vaihtopuoli
pesun jälkeenkin likaiset sukat
ne mustat, joita inhosin muutenkin

Minä en ihan oikeasti kohta jaksa enää

Kyyneleet kätketään lattianrajaan, listojen taakse
kukaan ei saa tietää, millainen minä oikeasti olen
hymyilen sinulle, kun katsot silmiin, sillä
sinä näytät ihanalta ja toivon salaa 
että voisin pitää sinut
vaikka tiedän, etten voi
ja haluan hukkua niihin
mustiin ajatuksiin, antaa niiden ottaa minut
unohtaa kaiken ja vajota pinnan alle
niin, ettei kukaan voi enää ottaa minusta kiinni ja
pelastaa hukkumasta

4 kommenttia: